Ovatko kunnat valmiita ottamaan vastuun junaliikenteestä 2030?

Keskitetystä ohjauksesta kunnalliseen vastuuseen. 

Kukoistus vai kuolema?

– mitä Petteri Orpon hallituksen esitys tarkoittaa julkiselle henkilöjunaliikenteelle?

Kiskobussi pysäkillä Keuruulla – joukkoliikenteen kehittämisen haasteet.

Petteri Orpon hallitus on valmistelemassa merkittävää muutosta julkisesti tuetun henkilöjunaliikenteen järjestämiseen. Muutoksen myötä vastuu henkilöjunaliikenteen suunnittelusta ja rahoituksesta siirtyisi liikenne- ja viestintäministeriöltä (LVM) Liikenne- ja viestintävirasto Traficomille, ja valtion suorittama rahoitus siirtyisi kunnille. 

Tämä herättää kysymyksiä siitä, miten uudistus vaikuttaa julkiseen liikenteeseen, erityisesti raideliikenteen kehittämiseen ja ylläpitämiseen tulevaisuudessa.

Tarve junaliikenteen lisäämiselle on tunnistettu

Kunnissa ja kaupunkiseuduilla on tunnistettu kasvava tarve junaliikenteen kehittämiselle. Tämä on hyvä asia. Sujuva ja kestävä joukkoliikenne on avainasemassa, kun halutaan vähentää liikenteen päästöjä, edistää alueiden saavutettavuutta ja tarjota asukkaille houkutteleva vaihtoehto yksityisautoilulle. Raideliikenne on monin paikoin vastaus myös väestönkasvun ja ruuhkien haasteisiin, sillä se tarjoaa ympäristöystävällisen ja tehokkaan tavan liikkua niin työmatkaliikenteessä kuin vapaa-ajalla.

Kuitenkin uuden esityksen myötä junaliikenteen kehittämisen tulevaisuus näyttää epävarmalta. Valtion rahoituksen siirtyessä kunnille jää vastuu palveluiden ylläpidosta ja laajentamisesta kuntien vastuulle. Tämä voi johtaa siihen, että monet kunnalliset ja seudulliset hankkeet jäävät toteutumatta rahoitushaasteiden vuoksi.

Kuntien taloudellinen taakka kasvaa

Esityksen suurin ongelma on se, että kunnilla ei ole nykyisellään resursseja ottaa vastuuta julkisen liikenteen rahoituksesta ilman merkittäviä lisätuloja. Vaihtoehdot ovat helppoja: 

• joko kuntien on korotettava veroja, 
• karsittava muita palveluja tai 
• jätettävä osa liikennepalveluista kokonaan järjestämättä. 

Jo ennestään tiukalla olevat kunnat joutuisivat tekemään vaikeita päätöksiä esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden, koulutuksen ja muiden peruspalveluiden välillä, mikä voi heikentää alueiden elinvoimaa.

Kiskobussi pysäkillä Keuruulla - kestääkö kuntien talous?

Erityisesti pienemmät kunnat ja syrjäseutujen alueet ovat tässä muutoksessa suurimpia häviäjiä. Alueilla, joissa väestömäärä on pieni ja henkilöjunaliikenteen kysyntä vähäistä, kuntien taloudelliset mahdollisuudet panostaa liikenteeseen ovat alhaiset vaikka motivaatio ja halu olisivatkin korkeallla.

Mitä vaikutuksia esityksellä on?

Esitys on linjassa hallituksen pyrkimysten kanssa hajauttaa päätöksentekoa ja lisätä kuntien päätäntävaltaa. Samalla se kuitenkin siirtää merkittäviä taloudellisia riskejä ja vastuuta kunnille ilman selkeitä rahoitusratkaisuja. Jos valtio ei tue kuntia riittävästi uudessa järjestelmässä, seuraukset voivat olla haitallisia. Kunnilla ei ole resursseja investoida uusiin junayhteyksiin tai lisätä saati edes rahoittaa nykyistä tarjontaa.

Miten eteenpäin?

Jos hallitus aikoo viedä muutoksen läpi, on välttämätöntä varmistaa, että kunnat saavat riittävät resurssit henkilöjunaliikenteen järjestämiseen. Tämä voi tarkoittaa valtion kompensaatiota kunnille, esimerkiksi korvamerkittyjen valtionavustusten muodossa, jotka takaavat julkisen liikenteen kehittämisen myös pienemmillä paikkakunnilla.

Julkinen liikenne on keskeinen osa kestävää yhteiskuntaa. Sen kehittäminen edellyttää pitkäjänteistä suunnittelua ja riittävää rahoitusta – olipa vastuu sitten valtiolla tai kunnilla.

Selvityksessä on tällä hetkellä erityisesti rataosuudet: 

• Tampere-Keuruu(-Jyväskylä)
• Seinäjoki-Ähtäri-Jyväskylä
• Iisalmi-Ylivieska
• Parikkala-Savonlinna
• Joensuu-Nurmes
• Pieksämäki-Joensuu

Veturinkuljettaja ja Rautatiealan Unionin hallituksen jäsen
Matti Jämsä