Tavaraliikenne maksajana – miksi lasku jää yritysten käsiin?
Hiljaisilla rataosuuksilla henkilöliikenteen olemassaolo ei ole taloudellisesti kannattavaa markkinaehtoisesti. Monilla rataosilla henkilöliikenteen palvelut ovat valtion tukemia, ja samalla ne auttavat jakamaan radan kunnossapidon kustannuksia useamman toimijan kesken. Kun henkilöliikenne loppuu, valtio ei enää tue kyseistä rataosaa samalla tavalla, ja radan ylläpitokustannukset jäävät kokonaan tavaraliikenteen harteille.Tällaisessa tilanteessa ratamaksut nousevat automaattisesti, koska radan käyttömäärät vähenevät ja kunnossapitokustannuksia ei voida enää jakaa laajemman käyttäjäjoukon kesken.
Kustannusten nousu pakottaa yrityksiä maanteille – päästöt kasvavat
![]() |
kuva: Pete Huttunen |
Tavaraliikenteen toimijat, kuten metsäteollisuus ja kaivosteollisuus, käyttävät hiljaisia rataosuuksia raaka-aineiden ja valmiiden tuotteiden kuljetukseen. Näillä toimialoilla logistiikkakustannukset ovat ratkaisevassa asemassa yritysten kilpailukyvyn kannalta. Jos ratamaksut nousevat merkittävästi, tavaraliikenteen kustannukset kasvavat, mikä heijastuu nopeasti koko toimitusketjuun. Tämä voi johtaa siihen, että yritykset siirtävät kuljetuksia maanteille, mikä lisää liikenteen päästöjä ja kuluttaa tieverkkoa.
Jääkö rata tyhjäksi? Näin noidankehä voi sulkea yhteyksiä lopullisesti
Hiljaisilla rataosuuksilla henkilöliikenteen loppuminen voi käynnistää noidankehän. Kun ratamaksut nousevat, osa tavaraliikenteestä saattaa siirtyä pois radalta, mikä edelleen vähentää radan käyttöä. Lopulta rataosa voi päätyä kokonaan lakkautettavaksi, koska sen ylläpitäminen ei ole enää taloudellisesti perusteltua. Tämä olisi merkittävä isku alueiden elinvoimaisuudelle ja kestävälle liikennejärjestelmälle.
Miten rataverkko pelastetaan? Kestäviä ratkaisuja on olemassa
Hiljaisten rataosien ylläpito on osa Suomen liikenneinfrastruktuurin peruspalveluita. Henkilöliikenteen lopettaminen siirtää kustannukset tavaraliikenteen harteille ja uhkaa koko radan käytettävyyttä. Kestävä ratkaisu olisi säilyttää henkilöliikenne ja varmistaa, että valtion tuet kohdistuvat myös hiljaisten ratojen ylläpitoon, jotta ratamaksut pysyvät kohtuullisina kaikille toimijoille.
Rataverkko on elintärkeä osa Suomen logistiikkaa ja kilpailukykyä, ja sen pitkäjänteinen kehittäminen vaatii tasapainoista tukipolitiikkaa niin henkilö- kuin tavaraliikenteelle.
Matti Jämsä
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ja siitä, että jaoit ajatuksiasi blogikirjoituksen aiheesta!