Junaliikenteen kilpailutus tarvitsee reilut pelisäännöt – henkilöstö on avain

Junaliikenteen kilpailutus voi toimia – jos muistamme tärkeimmän

Kilpailutus voi parantaa palveluja ja säästää rahaa – vai voiko? Raideliikenteessä se toimii vain, jos muistamme, mikä saa junat kulkemaan: ammattilainen eli veturinkuljettaja.

Ilman koulutettua ja kokenutta henkilöstöä junat eivät liiku, turvallisuus ei toteudu eikä palvelu toimi. Tämä on fakta.

Kilpailutuksen onnistuminen edellyttää vastuullista valmistelua, selkeitä sääntöjä ja valtion vahvaa roolia.

Riskinä on, että kustannustehokkuuden nimissä ajetaan alas rautateiden turvallisuus, työntekijöiden oikeudet ja työmotivaatiota – ja lopulta koko järjestelmä kärsii ja tavoitellut säästöt haihtuu tuhkana tuuleen.

"Olen itse veturinkuljettaja ja työskennellyt yli 15 vuotta. Tänä aikana olen nähnyt, miten tärkeää jatkuvuus, osaaminen ja hyvä työyhteisö ovat. Kun ne murennetaan, ei kyse ole vain työntekijöistä – vaan koko järjestelmän toimintakyvystä."

Osaaminen ei synny hetkessä

Veturinkuljettajan koulutus kestää yli vuoden, ja todellinen ammattitaito hioutuu vuosien kokemuksella. Kokemus, tilannetaju ja turvallisuustietoisuus eivät synny PowerPointilla – ne syntyvät käytännössä.

Turvallisuus rakentuu kokemuksesta. Vain työssään kehittynyt ammattilainen tunnistaa vaarat ennen kuin ne toteutuvat.

Siksi henkilöstön jatkuvuus ei ole vain työehtoasia – vaan turvallisuustekijä. Jokainen matkustaja ansaitsee tietää, että ohjaimissa on ihminen, joka tietää mitä tekee.

Muutoksen kynnyksellä – mutta millä ehdoilla?

Suomi on siirtymässä kohti laajempaa kilpailua junaliikenteessä. Se voi olla hyvä asia, mutta vain jos sen toteutuksessa ei rikota peruspilareita:

• Työehdot eivät saa heiketä
• Henkilöstön osaaminen on turvattava
• Alalle on jäätävä houkuttelevuutta ja jatkuvuutta

Työntekijöiden oikeudet – keinot ovat jo olemassa

Työelämän murros, yhtiöittämiset ja kilpailutukset herättävät huolta työntekijöiden tulevaisuudesta. On hyvä muistaa, että keinot työntekijöiden oikeuksien turvaamiseen ovat jo olemassa – ne pitää vain ottaa käyttöön.

Työntekijöiden oikeudet eivät ole este uudistuksille, vaan edellytys niiden onnistumiselle. Vastuullinen työnantaja ja reilut pelisäännöt ovat kaikkien etu.

Alla oleva vertailutaulukko näyttää, miten kolme eri keinoa – liikkeenluovutus, Lonka-sopimus ja EU-direktiivi 2001/23/EY – tukevat työntekijöiden asemaa eri tilanteissa:

Mitä vertaillaan	Liikkeenluovutus	Lonka-sopimus	EU-direktiivi 2001/23/EY
Perusta	Suomen laki	Työnantajien välinen sopimus	EU:n laki
Siirtyvätkö työntekijät automaattisesti?	Kyllä, siirtyminen tapahtuu automaattisesti	Ei automaattisesti – työnantajien pitää sopia siitä	Kyllä – EU-laki vaatii automaattista siirtymistä
Säilyvätkö työntekijän oikeudet?	Kyllä	Kyllä, jos siitä sovitaan	Kyllä
Missä tilanteessa käytetään?	Kun toiminta siirtyy uudelle työnantajalle ja se pysyy ennallaan	Kun liikkeenluovutuslaki ei päde – mutta halutaan silti turvata työehdot	Samaa tilannetta varten kuin liikkeenluovutus
Mistä on peräisin?	Suomen työlainsäädäntö	Suomalainen työmarkkinakäytäntö	EU:n yhteinen lainsäädäntö

Miltä maailma näyttää – onnistumisia ja varoituksia

Kansainväliset esimerkit osoittavat: ilman pelisääntöjä henkilöstön asema heikkenee – ja siitä kärsivät lopulta myös matkustajat.

✅ Ruotsi: Liikkeenluovutusperiaate käytössä – henkilöstön asema turvattu
✅ Saksa: Henkilöstövelvoitteet kirjattu kilpailutuksiin
✅ Tanska: Työehtojen minimitasot sisällytetty kilpailutuksiin
❌ Iso-Britannia: Työsuhteiden hajanaisuus johti vuorojen peruuntumisiin ja palvelutason laskuun
❌ Alankomaat: Osa henkilöstöstä jäi heikompaan asemaan ja tasa-arvo mureni

Valtio ei voi vetäytyä vastuustaan

Rautateiden on oltava osa kansallista infrastruktuuria – ei vain kuntien murhe. Valtion rooli saavutettavuuden ja rahoituksen turvaajana on ratkaiseva

Kilpailutusta ei saa toteuttaa niin, että kunnat jätetään yksin. Valtion täytyy kantaa vastuunsa myös siellä, missä liikenteen järjestäminen ei ole kaupallisesti houkuttelevaa – mutta alueellisesti ja yhteiskunnallisesti elintärkeää.

Suorahankinta ei ole kilpailutuksen vastakohta – vaan täydentävä työkalu. Sen poistaminen keinovalikoimasta voisi heikentää juuri niitä yhteyksiä, joiden ylläpito on yhteiskunnallisesti kaikkein tärkeintä.

Kilpailutus voi toimia – jos se tehdään oikein

• Turvaa työehdot
• Mahdollistaa osaamisen siirtymisen
• Arvostaa henkilöstöä – ei vain kalustoa tai kustannuksia

Kilpailutus ei saa olla henkilöstölle uhka – vaan mahdollisuus. Mutta se vaatii, että meitä kuunnellaan, jotka liikennettä oikeasti pyöritämme.

Jos haluamme toimivaa, turvallista ja vastuullista junaliikennettä, se ei synny sattumalta – vaan arvostamalla niitä ihmisiä, jotka pitävät pyörät pyörimässä.